maanantai 29. huhtikuuta 2013

Opeth - Heritage

Tällainen luonnos oli jäänyt julkaisematta (kirjoitettu levyn julkistamisen aikoihin), joten pihalle nyt ennemmin kuin myöhemmin:

No niin, vedet on jaettu ja nyt se muutetaan viiniksi. Ota lasi käteen, kaada siihen omaan makuun sopiva (kenties humalluttava...) juoma, nojaa tukevasti ja anna Opethin uuden levyn 'Heritagen' viedä mukanaan erikoiselle matkalleen. Niille, jotka miettivät, miten heritage (=perimä) lausutaan, niin tässä pieni sanapari mietintämyssyyn - hairy tits...
Åkerfeldt onkin "salakavalasti" pohjustanut (ja promotoinut) tätä levyä soittamalla kerran viikossa ruotsalaisella P4-radiokanavalla tunnin verran omaa suosikkimusaansa, mikä yllättäen koostuu 70-luvun progressiivisesta rockista.

-Mitä yhteistä on progressiivisella rockilla ja progressiivisella verotuksella? No ei hirveästi muuta, kuin vaikeaa rikastua...-


Heritage on siis lukeutuva tähän hörhöjen musatyylilajiin ja saattaa (oikeasti) shokeerata Opeth-faneja. Varsinkin siis, jos ei ole pahemmin 70' progea kuunnellut. Levyllä on 10 raitaa ja bonus-DVD:llä vielä pari lisää. Olen kuunnellut levyn läpi noin vähän yli kymmenisen kertaa nyt ja alan ymmärtää pikku hiljaa mitä levyllä tapahtuu, eli aikansa ottaa. Edellinen levy 'Watershed' tulee mieleen ajoittain, mutta muuten tämä on jotain aivan ennenkuulematonta Opeth-materiaalia. Ensinnäkin örinät on jo suosiolla jätetty ja se on hyvä päätös. En sano että örinät ja ärjymiset olisi huono juttu, mutta niiden pitää olla luonnollinen osa musiikkia, tai muuten ne ovat vaan naurettavaa. 70-luvun progessa ei juurikaan öristy.

Levy on erittäin, siis erittäin dynaaminen. Välillä saattaa olla lähes unettava hetki menossa ja sitten rummut, kitarat ja Hammond-urut & ties mitkä huilut iskee voimalla tajuntaan ja taas lopettaa, etkä oikein edes tajunnut mitä tapahtui. Heritage on yllättävä, se on aito Opeth-levy ja hymy välittyy muusikoiden naamavärkeistä kuuntelijaan. Kaikki on uutta, mutta silti niin tuttua. On lähes uskomatonta, miten bändillä on noin vahva tavaramerkkisoundi.

Levy alkaa ja päättyy instrumentaaliin. Alku on hieno pianon ja kontrabasson yhteistyö. Levy alkaa varsinaisesti jo tutulla "Devil's Orchard":lla, mutta siitä eteenpäin on seikkailua. Dion kunniaksi sävelletty "Slither" loistaa levyllä ehkä aavistuksen verran erillisenä kappaleena kokonaisuudesta sen nopeuden ja suoraviivaisemman otteen vuoksi. itse kappale muistuttaa vahvasti Rainbown "Kill The King" kipaletta sekä Purplen alkupään tuotantoa. "Nepenthe" rullaa alusta asti vahvasti basson ja minimaalisen rumpukompin avulla, kunnes aika ajoin purskahtelee hyvinkin progemaisiin kitarasooloiluihin mitkä antavat kappaleelle mahtavaa kontrastia. Loppukappaleita sen liiemmin analysoimatta, levy on aika omaleimainen ja vaatii kuuntelua paljon.
Omat suosikit ovat johonkin Ruotsin saariston maisemiin upottavat "Folklore" ja "Marrow of the Earth". Tietenkin levyn monet fiilistelykohdat uppoavat.

Ettei pelkäksi kehumiseksi menisi, niin olen kuitenkin tykästynyt siihen "oikeaan" Opethiin, mitä tämä levy ei kuitenkaan aivan edusta, eli seuraavaksi toivonkin paluuta entiseen hieman äärimmäisemmän metallin pariin. Kyllä tämä silti kannattaa tsekata.

Arvosana levylle 7/10

Vapun kunniaksi rankkaa equtusta - 19,95€ Logitechit

Moi taas! Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan kumpaakaan blogia. Nyt kuitenkin pienimuotoinen kiinnostus kirjoittamiseen heräsi, kun ostin otsikon mukaisen huumorisetin parilla kympillä Anttilasta, Logitech LS21.
Piti siis saada tietokoneelle halpa ja väliaikainen kovaäänisempi ratkaisu kuin koneen omat kaiuttimet. Nämä Logitechit ovat varmaankin halvin 2.1 systeemi, mitä tällä hetkellä myydään(?).


Piskuisesta pahvilaatikosta ulos käytännössä-ei-mitään-painavat 2 muovista satelliittikaiutinta ja pienen leivänpaahtimen kokoinen lisäbasso (tämä siis ei ole subwoofer sanan varsinaisessa merkityksessä). Niin ja tietenkin mukana pieni langallinen kaukosäädin, josta voi säätää volumen ja pistää kaiuttimet pois päältä.
Hieman sairaalloisen oloinen hymy kyllä ilmestyi kasvoille tällaisen kokonaisuuden edessä. Heti kiinni koneeseen ja ulos tulee juuri sitä mitä odotinkin; epämääräistä mössönmössöä, jota ei edes musiikiksi heti tunnista. Toisin sanoen aivan jäätävän ala-arvoista jopa Logitechilta. Subistakin kuuluu sellaista huminaa jo ilman signaalia, että hohhoijaa...
Tässä vaiheessa voi tietenkin heittää huumorisetin vapun kunniaksi ikkunasta ulos päreiksi, mutta eihän näistä alunperin pitänyt järkevää ääntä ulos odottaakaan.

Kone on Macbook Pro (Retina 15"), joten musaohjelmana luonnollisesti iTunes. Musiikki pääasiassa Apple Lossless-muodossa. iTunesista EQ (taajuuskorjain) siis päälle ja säätämään. Pikku hiljaa säätämällä alkaa pikku laajakaistoista saada jo kirkkaampaa ja selkeämpää ääntä ulos.
Sijoitin nämä täysin mielipuolisesti ikkunalaudalle nurkkaan niin että satelliitit ovat "subbarin" päällä. Ei näillä mitään äänikuvia ole siis tarkoitus kuunnella. Tarkoitus tällä sijoittelulla on saada subi paremmin integroitumaan pikku satelliittien kanssa, joiden toisto alkaa vasta melko ylhäältä. Myös nurkka vahvistaa matalampia ääniä, mikä tulee tässä kohtaa ihan tarpeen.
Tuosta lisäbassosta ei juuri mitään pöhinää kummallisempaa kuulu, joten equtusta tarvitaan myös tässä rankalla kädellä. Kumisevat taajuudet siis miinukselle ja niitä bassotaajuuksia esiin vaikka väkisin. Kuva alla kertoo minkälaiseen lopputulokseen päädyin omin korvin säätämällä. Geneleceistä (8020B) normisti kuuntelen, joten tuon tyyppiseen ääneen korvani ovat jo tottuneet; mitä ei tietenkään näistä Logitecheistä voi edes saada hyvällä tahdollakaan ulos, lähellekään, mutta kirkkaasta äänestä siis pidän ja sellaista pyrin saamaan myös näistä purkeista ulos.


Kuten siis kuvasta näkyy, rankasti sai equttaa että edes siedettävää saa ulos LS21:sta. Toki tuollaisella equtuksella näiden tehoilla (jokunen Watti pelivaraa) kompressoi aika vahvasti vaikkapa jotain esim. Rammsteinia kuunnellessa, mutta sopii ihan hyvin tähän aikakauteen musiikin saralla... Sanotaan nyt lopuksi näin, että en varsinaisesti suosittele näitä kaiuttimia kenellekään, mutta jos et kahtakymppiä, siis et todellakaan kahtakymmentä euroa enempää halua laittaa kiinni äänentoistoon, niin kyllä tällaisistakin voi saada jotain kiksejä jos vain jaksaa väännellä taajuuskorjainta. Äänensävyä voit siis rajoitetusti säätää, mutta muut ominaisuudet tällaisella vapun huumorisetityksellä on vähän mitä on. Hyvät vaput lukijoille ja kaikille muillekin, ottakee iisisti! <):-)

EDIT

...Ja ennen kuin järki meinaa jättää täysin, niin equahan kannattaa aina käyttää mahdollisimman miinussuuntaisesti (kompressiovaivat, säröt ym.), niin korjailin ja muutin muutenkin hieman ylempään kuvaan verrattuna. Lopputulos paljon parempi.


EDIT2

Ja tuon jälkeen kun ruvettiin vielä vähän enemmän hifistelemään, latasin AU Lab-ohjelman, jolla saa jopa 31 taajuuskaistaa säädettyä, jolloin toiston sai jo paljonpaljon paremmaksi verrattuna iTunesin equun. Mitäköhän jo näillä työkaluilla saisi aikaiseksi jo valmiiksi hyvillä kaiuttimilla hmm...


AU Lab on mac-ohjelma, mutta Windowsissa esim. Winamp:ssa on hyvät equtusmahdollisuudet, plus varmasti monia muita ohjelmia.