Arckanum - Sviga Læ (2010)

En ole tältä ruotsalaiselta yhden miehen, eli Johan "Shamaatae" Lahgerin projektilta muuta oikeastaan kuunnellut, kuin vuonna 2009 julkaistua ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ - julkaisua. Kyseinen levy on täyttä rautaa lähes alusta loppuun, joten jotain samankaltaista toivoisi tältäkin levyltä.
Arckanumin musiikki on black metallia hienoisilla thrash ja death-vaikuitteilla, mistä löytyy sopivasti melodioita, mutta tunnelma on kuitenkin kylmän kolkko läpi kappaleiden. Laulukielenä käytetään muinaisnorjaa, mitä nykyisin puhutuista kielistä islanti eniten muistuttaa. Aiheena sanoituksissa on luonnollisesti viikinkimytologiat, kaaos, sekä anti-kosminen satanismi.

Kuten ruotsalaisen Amon Amarthin uusin lätty Surtur Rising, myös Arckanumin Sviga Læ on kunnianosoitus Surtrille, tulimaan (Múspellzheim) hallitsijalle ja jättiläiselle. Sanoituksista ei valitettavasti hirveästi ota selkoa, kun en muinaisnorjaa ymmärrä. Nykyistä kylläkin vähän, muttei auta...

Ensimmäinen asia, minkä huomaa levyä kuunnellessa on sen melko orgaanisen luonnollinen ja dynaaminen tuotanto. Tai, no niin dynaamista kuin metallimusiikki nyt voi edes olla... Soundi on tumma, mutta silti melko selkeä. Jokaisen soittimen tuottaman äänen pystyy erottelemaan melko helpohkosti. Toisinsanoen tuotantopuoli on kunnossa.
Itse musiikki on hieman synkemmän kuuloista ja ehkä hieman suoraviivaisempaakin kuin edellisellä täyspitkällä ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ. Mitään uutta ei tälläkään levyllä olla keksitty, vaan mennään tutuilla aineksilla eteenpäin. Shamaataen vokaalit ovat kuivakkaan räyhäävät ja tuovat pikkaisen mieleen hollantilaisen Legion of the Damnin vokaalit. Muutenkin näillä kahdella bändillä tuntuu olevan jonkinlainen yhteys musiikissaan, vaikkei muuten olisikaan.

Levyn kappaleista nousee esiin hieno instrumentaali In Følva Felr, mikä tuo välillä kovasti mieleen jopa Metallican loistavan instrumentaalin Orionin. Uskon, että yhteydet kappaleeseen on ihan tietoisesti toteutettu. Muuten anti levyllä on tuttua ja kovin iskevää, mutta se viimeistelevä miekan isku jää kuitenkin saamatta. Hieno metallialbumi, mutta Arckanum pystyisi parempaankin. 8/10.


Kappalelista:

01. Læ Elr
02. Gylðir Algørir
03. In Følva Felr
04. Goðin Eru Blekkt
05. Gramr Girnisk
06. Andskoti Ferr Austan
07. Múspellzheimr Kemr
08. Røk

Kotiteollisuus - Kotiteollisuus (2011)

Kuolemajärvi. Jotenkin löydän tästä bändin omaa nimeään kantavasta levystä tuon raidan eeppisen teeman uudelleen ja uudelleen. Kyseinen kipale on varmaan suurin suosikkini Kotiteollisuuden kappaleista, eli huonosta asiasta ei siis ole kyse.

---Tämä arvionkaltainen toteutui levyn ensisoiton aikana "pienissä kaljoissa" Radio Rockin taajuudella Hynysen itsensä juontamana, joten vastuu siirtyy tästä eteenpäin lukijalle---

Tähän mennessä vasta 4 1/2 raitaa radioaaltoina ulos tulleina kuulleena voin jo todeta levyn olevan varmaan monipuolisinta ja samalla melodisinta antia KT:lta. Varsinkin tällä hetkellä soiva CMX-tyyppinen akustisen kitaran ja jousien säestämä 'Kylmä Teräs' iskee lujaa. Hynysellä (ja bändilläkin) on näköjään myös herkkä puoli, minkä se [sic] myös osaa tuoda hyvin esiin.
Hynynen juontaa ensisoittoa kovin "vaatimattoman oloisesti", vaikka selvästi tietääkin että kova levy on tullut puskettua ulos :). Viinaa koneeseen varmaan tarvitsisi hieman...
Tutut hevit ja rokit löytyy kappaleista kautta linjan, mutta tietynlaista monipuolisuutta on saatu loihdittua näinkin yksinkertaiseen konseptiin, kuin Kotiteollisuus, loistavasti. Tämä onnistuu mm. eri soittimien, kuten pianon tai sellon ennakkoluulottomalla käytöllä, tietenkään sävellystyötä unohtamatta. Syvyyttä, mikä loppuen lopuksi sen riippuvuuden johonkin musiikkiin aiheuttaa, on saatu tähän levyyn mukaan.
Kyllähän levyltä niitä yksinkertaisia "ärsyttäviä" rallatuksiakin löytyy, mutta nekin on niin hyväntahtoisia, ettei jaksa vituttaa.
Hynynen kertoo että raita "Pahanilman Linnut" on koko uuden levyn DNA, eli ensimmäinen varsinainen sävellys levyn biiseistä. Onhan tuossa sellaista hauskaa duuri-molli-seikkailua hienoisilla intialais-maustein. Seuraavassa "Itken Seinään Päin"-raidassa mennään Kalevala tunnelmiin ja musiikillisesti tulee hieman mieleen jopa Amorphis. Levyn kansikuvan ilmentymä.
Levyn jaksaa kuunnella loppuun asti (jopa Hynysen välijuonnoilla!) mainiosti (mehevä lopetusraita) ja ainakin ensimmäisellä kerralla uudelleenpyöräytys on varmasti lähes pakollinen. Kuuntele ite!

Musiikki 8/10
Tuotanto: Radion kompressoidusta äänestä johtuen en anna vielä arvosanaa, mutta se tulee kyllä myöhemmin, jahka saan fyysisen levyn hommattua käsiini ja niiden kautta soittimesta kaiuttimille ja ilmoille korviini kantautuneena laadukkaampana (toivottavasti..).