Neat Motive 2

Tuli (taas) päiviteltyä musalaitteistoa. Tällä kertaa siirryin suoraan lattiakaiuttimien ihmeelliseen maailmaan - tosin pehmeällä mahalaskulla. Tanskalainen pieni, mutta pippurinen vaihtui englantilaiseen 'pieneen jättiläiseen'. Tämä sama lause saattaisi jonkin perverssin mielessä kääntyä tarkoittamaan naisvalintaakin, mutta siihen minä en mene.

Olen pyrkinyt jostain kumman syystä (?) pyrkimään all-british-hifiin ja nyt ollaan jo aika lähellä - vain kaiuttimien kaapelit on svenskit. Brittiläinen hifi luo minulle mielikuvan hienostuneesta äänestä, mikä kuitenkin on valmis vetämään päin näkö tarvittaessa, ja melko kovaakin.

juuri tuon kuvaillun kaltaiset kajauttimet mielestäni Neat Motive 2:set ovat. Kaiuttimet ovat perinteiset 2-tie lattiakajarit, vaikkakin aika ympäristöön sulautuvalla ulkonäöllä. Kuorma on helppo 8ohmia ja herkkyys helpohkosti ajettavat. Omassa Naimissani on 50W per kanava ja hyvin toimii. Refleksiputki sijaitsee kaiuttimen pohjassa. korkeuskin on reilusti alle metrin. Neat sanoo suunnittelevansa kaiuttimensa musiikin ehdoilla ja suurella kuuntelutyöllä, antaen täten ehkä hieman vähemmän painoarvoa tietokoneella tehtävälle matemaattisen laskennalliselle suunnittelutyölle. Valmistaja sanoo myös käyttävänsä Naimin elektroniikkaa vahvasti apuvälineenä kaiuttimien suunnittelussa, mikä oli minulle jo se yksi hyvin vahva syy hankkia nämä.

Dynaudiot ovat oikein hyvät kaiuttimet, mutta edistys oli silti huomattava Neattiin siirryttyä. Kaiuttimien tuottamat äänet eroavat oikeastaan aika paljonkin toisistaan. Dynaudiot ovat aika "hyökkäävät" ääneltään ja suhuässiä saattaa ilmetä, vaikkakin sähkökitarapainoitteinen rock taas toistuu noilla aika munakkaasti. Neateissa on selvästi tasaisempi taajuusvaste, mikä toistaa musiikin rauhallisemmin ja luonnollisemmin - lisäämättä siihen hirveästi mitään omaa väriä. Kaiuttimet toistavat jo melko matalalta musiikkia, 35Hz, eikä diskanteissakaan valittamista ole. Esim. Poisonblackin uusimman 'Drive'-levyn ekan raidan alku-vinkuna on aika korvia vihlovaa Neateilla, eli korkealle mennään. Speksien mukaan jopa 35 kHz:iin, vaikka ihminen kuuleekin keskimääräisesti vain 20 kHz:iin.

Kaiuttimissa on valmius tuplajohdotukseen korkeille ja matalille taajuuksille erikseen, jos sellaiseen kytkentään on mahdollisuus. Minulla kaitutinterminaalit on kuitenkin yhdistetty toisiinsa "sillalla".

Tärkeintä ei kuitenkaan (edelleenkään) ole se, minkä "sävyistä" tai "väristä" ääntä kaiutin toistaa, vaan siitä pelkästä tunteesta, minkä kaiuttimesta ulostuleva musiikki sinussa saa aikaan. Dynaudio onnistui olemaan innostava, kuten onnistuu myös Neatkin - eri tavalla vain. Naimilla vahvistettu musiikki tulee Neateista ulos erittäin potkivana (rytmikkäänä), sävykkään bassorikkaana, lauluissa erittäin selkeästi, kirkkaan heleästi, mutta silti loppuen lopuksi melko neutraalin luonnollisesti. Nykyinen loudness-sukupolvi pitäisi näitä todennäköisesti tylsinä kaiuttimina, kun ne toistaa keskiääniäkin... Bassoa on kuitenkin enemmän kuin riittävästi ja mikä parasta, se on tarkkaa ja nopeaa, eli ne sinun rakkaat tuplabasari-tappolevytkin saavat taas ihan uuden ilmeen >:). Koska bassoa riittää, niin huonolla akustiikalla se saattaa olla jopa hieman liiallista joihinkin ympäristöihin, kuten joihinkin kerrostalobunkkereihin...

Omaksi referenssilevyksi on kuitenkin kaikista "tappolevyistä" huolimatta aika lailla muodostunut Veskun 'Eino Leino I'. Tämä levy on hyvin tunteita herättävä sanoituksiltaan ja tulkinnaltaan, monta eri soitinta sisältävä ja vokaaliosuutta muusta miksauksesta hieman korostava - mikä on aika luontevaa, sillä runojahan nämä kaikki laulut alunperin onkin. Levyä kuunnellessa usein koitankin tarkkailla vain yleistä tunnelmaa ja yritän keskittyä pelkkään musiikkiin sulkien kaiken muun turhan mielestä pois. Tällä levyllä se on osoittautunut minulle helpoimmaksi. Neateilla kokemus oli taas astetta eläväisempi ja yhdellä x 3 sanalla arvioiden: Pidin, ja kovasti.

Iski pienoinen "kriisi" tuossa vähän aikaa sitten, kun tämä kerrostalon betonibunkkeri korostaa bassoja n. 50Hz:n taajuudelta välillä hyvinkin rasittavasti ja olin jo vähän aikaa valmis lopettamaan koko harrastuksen & myymään kaikki laitteet veks, mutta onneksi järki voitti :). Pientä säätöä kuuntelupaikan sijainnissa, niin ongelmaa saa jo huomattavasti korjattua. Takaseinästä kun heijastuu voimakkaimmin basso kuunteluspottiin, niin jos alkaa korostumaan, niin hieman siirtymistä eteenpäin (bassoa karkuun..), niin pystyy taas kuuntelemaan. Tämäkin ongelma on lähinnä poppisbiiseillä, mitä en pahemmin edes kuuntele, ja joillain tuplabasarilevyillä. Tämä nyt vaan on tällaiselle pikkutarkalle persoonalle vaikea asia niellä, kun tietää ettei tässä kämpässä tule ikinä pääsemään siihen äänentoiston tasolle, mihin pyrin.

Kuitenkin Neatteihin vielä palatakseni, ne on mukavan eläväiset ja neutraalit toistimet. Naimien kanssa paritettuna vielä, niin rytmiä ainakin alkaa irtoamaan jo ihan kohtuullisesti. Kauniit ja sirot lattiakaiuttimet, mitkä vaimosi/vaimokkeesi/tyttöystäväsi hyväksyy mukisematta ja vielä hifistin kultakorvia miellyttävät..! Ovh. näillä Suomessa pyörii n. 1400€/pari nurkilla tällä hetkellä.