"Elwis-metallia" Tanskasta. Bändin edelliset levyt ovat olleet hieman keskinkertaisia ja yleisöä kosiskelevia, mutta tämä uusin on jotain muuta. Parempi. Toki tässäkin on sitä kosiskelevaa osuutta, mutta mielikuvitusta on käytetty paljon enemmän. Ei tämä silti mitään progea vielä ole. Hevinappulaa on myös väännetty kaakkoon rutkasti enemmän. Joidenkin harvojen kammoksuvaa örinääkin jopa löytyy...
Pari ekaa mennään sillä "normi-Volbeat-menolla" mutta kolmas raita on jo menevää metallia. Kertosäkeessä tutumpaa Volbeatia. Neljäs "Fallen" on tämä radiossa tiuhaan soitettu sinkku. Ei siitä enempää, hyvä biisi kaikinpuolin. Seuraava raita on sitä humppaisaa Volbeatia ja oikein viihdyttävää tämäkin. Sitten levyn kohokohta, eli "7 Shots". Kappale alkaa sähkiksen ja banjon länkkärimäisellä soitannalla. Pikku hiljaa musiikki muuttuu hevimmäksi, kunnes tutun kuuloinen kitarasoolo tulee kehiin. Kitarassa vierailevana tähtenä omaperäisen soundin omaava Michael Denner legendaarisesta tanskalaisesta yhtyeestä, Mercyful Fatesta. Vähän ajan päästä tulee ääneen myös toinen vierailija, Mille Petrozza saksalaisesta thrash-metallia soittavasta Kreatorista. Herran laulama kohta on myös saatu kuulostamaan ihan Kreatorilta, hienoa.
Toinen mainittava raita on no. 11 "Evelyn". Matalalta soiva kitarariffi alussa enteilee jo jotain pahaa ja örähdys väliin varmistaa tämän. Napalm Deathin Mark "Barney" Greenway tarjoilee tässä örkkilauluaan täyslaidallisen. Hänen örinänsä on melko omaperäistä, muttei ihan täysin mieleeni. Parempiakin olisi ollut... Volbeatin patoutumat soittaa death metallia saatiin purettua tässä. Ei sovi bändille, ei.
Kokonaisuus levyssä on hyvä, tämän jaksaa kuunnella alusta loppuun ongelmitta. Monipuolinen menolevy, pukinkonttiin ehdottomasti.
Musiikki 8/10
Tuotanto 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti