Hifistelyä... (jatkoa)

No niin, Magnat betasub 20A-subbari on saatu. Ikävästi siitä oli murskaantunut pari jalkaa kuljetuksen aikana ja joitain (pienehköjä) naarmujakin oli ilmaantunut. Kannattaa siis Huuto.netissä asioidessa aina maksaa se särkyvän tavaran lisä toimituskuluihin isommissa paketeissa! Kokeneena palvelun käyttäjänä kuitenkin tämä oli vasta ensimmäinen huuto, minkä kuljetuksessa aiheutunut vahinkoa.
Näistä välittämättä siirrytään kuunteluvaiheeseen, sillä subbari toimii kuitenkin (onneksi) teknisesti moitteetta. Ehjät jalatkin sain siirrettyä eteen, joten vahinkoa tuskin huomaa...

Oikean paikan löytyminen vie aikansa, mikä pitää paikkansa lähes jokaisessa mahdollisessa subwooferissa, mitä maailma päällään kantaa. Ensiksi asensin laatikon vasemman kajarin lähituntumaan ja olinkin tyytyväinen jonkin aikaa, kunnes tuli taas se olo, että jotain puuttuu.
Etsiessäni uutta sijaintia subille, löysin sen melko helpostikin, eli oikean kaiuttimen viereen huoneen nurkan läheisyyteen.

Ongelmana äänentoistossani oli edelleen tuo ~50Hz paha huonekorostus, mutta löysin siihen ratkaisun. Vahvarista laitoin kaiuttimet asetuksista pieniksi (small) ja pääkaiuttimien ja subwooferin jakotaajuudeksi 50Hz. Eli tuota matalammat taajuudet menevät vain subbarille.
Koska kaikissa vähänkään järkevissä subbareissa, kuten tässä, on vaiheenkääntö-nappula (0-180 astetta), pistin sen päälle ja tsädäm! Ongelma poissa.
Karkeasti selitettynä eri vaiheissa olevat ääniaallot syö, eli vaimentaa toisiaan, mikä tässäkin tapauksessa tapahtui. Pienenä miinuksena joitain taajuuksia 50-60Hz:n välillä vaimentui ehkä hieman liikaakin, muttei silti mitenkään huomattavasti.

Bassotoisto on nyt selkeä, syvä ja iskevä. Juuri mitä hainkin. Hieman nopeammassakin rytmissä Magnat pysyy vielä perässä, mutta nopeimmissa meiningeissä antautuu jo suosiolla (esim. Nile). Hirveästi tuo ei itseäni edes häiritse, kun nopeimman tykityksen musa on enemmän taka-alalla musiikkimaussa, ainakin tällä hetkellä. Kokonaisuutena parhautta olen havainnut toistossa tähän mennessä B.B. Kingin Live @ Tennessee-levytyksessä, sekä Vesku Loirin Ystävän Laulut-levyssä.
Noin yleensäkin laadukkaat klubityyliset livelevyt ja suomalaiset studiolevytykset toimii. Suomessa ollaankin mielestäni hyvin korkealla studioäänityksen ammattitaidossa, ellei jopa maailman parhaita(!). Levyt vain kuulostaa korviini luonnolliselta ja hyvältä.

Markkinamiehet lupailee subille toistoa 25Hz asti, mutta todellinen toisto alkaa jostain 29Hz ja 30Hz:n väliltä. Musiikilla tämä on jo enemmän kuin tarvitsisikaan, ellei nyt kuuntele jotain "amiksille" suunnattua auto-subu-testi-passo-musaa. Leffoille sitten isommat kapistukset erikseen. Tosin tämä setti riittää ainakin kerrostalokäyttöön aivan mainiosti.
Vähän volumea nostaessa alkaa hirvittämään kyllä jo tälläkin kokoonpanolla. Toistaiseksi naapurisopu on säilynyt, vaikka välillä sitä tekeekin mieli kuunnella vähän kovempaa.

Sanotaan näin, että olen kyseisten laitteideni äänentoistoon tyytyväinen tällä hetkellä, mutta päivitys tulee tapahtumaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Laitekokeilu on ohjelmoitu DNA:ni, enkä sille mitään voi. Kesällä ajattelin kokeilla onko minusta Naim-mieheksi... Naim-juttuja lukiessa vain on huomioinut, että merkkiuskollisuus on hyvin tyypillistä, jopa pysyvää jossain tapauksissa, joten täytyyhän sitä nyt tällainen vaarallisuus ihan itse kokea :). No joo, on sitä muitakin merkkejä...