Hifistelyä...

Hifi-harrastus (hörhöily) alkaa pikkuhiljaa jäytämään koko kättä, kun sille vähän pikkusormea on tässä viimeaikoina taas vilautellut. Tämä harrastus tunnetusti on kallista ja ehkä välillä hieman hermoja vievääkin, mutta loppuen lopuksi kuitenkin erittäin palkitsevaa.
Hifi-harrastus saattaa vaikuttaa melko hörhöilyltä, kuten toinenkin harrastukseni, eli oluet. Jotkut ei vain ymmärrä, miksi sijoittaa suuria rahasummia johonkin kaiuttimiin ja vahvistimiin, kun se Logitechin 5.1-tietsikkasetti on jo täydellisen passo ;). Tai vastaavasti kalliisiin oluisiin, kun ne kuitenkin maistuu pas*kalta verrattuna siihen omaan Karjalaan tai Koffiin. No, antaa ihmetellä vaan, sillä eivät tosiaan tiedä mistä jää paitsi.
High fidelity tarkoittaa korkeaa todenmukaisuutta - ja nimenomaan sellaista äänimaailmaa yritetään hakea omasta setistä, mikä koostuu erillisistä komponenteista lähes poikkeuksetta. Itse hyväksyn kyllä sen faktan, ettei jonkun bändikeikan tai orkesterin esityksen kaltaista live-ääntä saavuteta kotona. Sellaisiin dynamiikan vaihteluihinkaan ei päästä. Mutta melko lähelle live-ääntä kylläkin voidaan päästä.

Ensimmäinen kokoonpanoni jokunen vuosi sitten koostui sen ajan varmaan ostetuimmista saksalaisen Magnatin valmistamista Quantum 503 kaiuttimista, sekä ranskalaisen Advance Acousticin järeästä vahvistimesta, MAP-305:stä. Musiikkia näihin pyöritti Denonin wanhan ajan ysäri-cd-soitin (DCD-920). Itse asiassa minulla toimii pyörittimenä yhä tuo samainen laitos. Subbarina tuolloin toimi Yamahan joku vanhahko 12"nen. Tehoa tuossa oli ja melko matalallekin se pääsi, mutta selkeyttä ei nimeksikään. Sen tiedän, että subbarissa saa sitten jo oikeasti maksaa, jos laatua haluaa.
Ääneltään AA:n vahvistin oli melko dynaaminen ja rullaavakin, mutta käytettävyydeltään täysin susi. Tehoa tuossa järkäleessä oli aivan liikaa kerrostaloon ja äänenvoimakkuuden säätö hyvin hankalaa saada kohdilleen hankalasta äänipotikasta ja kaukosäätimellä mahdotonta sen epäherkän askelluksen myötä. Magnateissa on erittäin hyvä keskiääni, tuo hyvin esille vokalistit, mutta kirkkautta toivoi silti lisää yläpäähän. Soundi on tumma. Verhoutunut ääni ei ollut, muttei ihan täysin selkeän erottelevakaan. Bassopuoleltaan oikein tehokas, mutta lisää erottelevuutta silti kaipaisi.
Kaiuttimissa tärkeintä kuitenkin on saada ne sijoitettua akustisesti edes siedettävästi ja tunnetusti se on hyvin hankalaa näissä Suomen betonikerrostalokämpissä, mitkä korostaa jotain äänen osa-aluetta (yleensä basso-osastoa) melkein poikkeuksetta. Matot lattialle ja jonkinlainen sohvasetti, niin heti helpottuu ainakin vähäisen. Akustiikassa on vielä itselläkin paljon opeteltavaa, mutta harrastuksen alkupuolella tässä kuitenkin vielä ollaankin.
Pienessä rahapulassa menin ja myin vehkeet pois. Harrastus oli jäissä jonkun aikaa, kunnes viime aikoina päätin hommata uuden setin.

Googletettua aikani, löysin sellaisen tanskalaisen valmistajan kuin Dynaudion pienet Audience 42 jalustakaiuttimet, mitä ylistetään useassa arviossa. Budjetti oli melko rajallinen, mutta löysin onneksi parin käytettynä n. 400:lla eurolla. Nämä tarvitsee tietenkin vahvistimen kaverikseen, mutta tällä hetkellä tavallinen stereovahvistin ei tule kysymykseen, sillä vahvistimessa pitää olla paljon liitäntöjä (analogisia & digitaalisia), joten katse täytyy suunnata kotiteatterivahvareihin. Huuto.netistä bongasin aikansa lippulaiva-Pioneerin järeän 20kg:n painoisen VSX-AX3:n. Dynaudiot ovat raskaahkot 4ohmiset, joten ne vaativat sopivasti tehoa mitä tuossa Pioneerissa löytyy. Subbariksi näille testailen Magnatin pikkuista 8"n Betasub 20 A:ta, kunhan saan sen ensin.
Musiikkia kuuntelen tällä hetkellä pääasiallisesti tietokoneesta ja tuosta aiemmin mainitusta Denonin CD-soittimesta. Tietsikalta ääni menee digitaalisesti Pioneeriin, mikä muuntaa äänen analogiseksi kaiuttimille, mutta Denonista menee vahvistimeen analogisesti rca-piuha, eli Denonin DAC muuntaa äänen jo valmiiksi. Musiikkilähteenä toimii tietokoneella useimmiten Spotify Premium 320kbps toistollaan. Blu-ray leffoja pyörittää Playstation 3. Töllöttimenä Samsungin 40"nen taulu-tv.

Jonkin aikaa olen nyt ehtinyt kuunnella tätä settiä ja ihan tyytyväinen olen ollut. Dynaudio on ihmeellinen kajautin. Hyvin pienestä koostaan huolimatta se onnistuu kuulostamaan hyvinkin isolta. Ääni on kirkas, erittäin erotteleva, mutta bassopuoleltakin löytyy. Äänensävy on hieman viileähkö. Keskiäänet ovat kuitenkin melko hyvin hanskassa ja vokalistit kuulostavat melko läsnäolevilta. Äänikuva on melko laaja ja soittimet ovat omilla paikoillaan. Äänikuvan laajus yltää ihan pikkuisen myös kaiuttimien ulkopuolelle, mistä pidän. Syvyyttä ei sitten vastaavasti kuitenkaan hirveästi löydy.
Ymmärrän myös sen, ettei Pioneerkaan välttämättä ole se kaikkein paras vahvistin näille ole, mutta ihan riittävä näin aluksi. Olen huomannut myös, että Dynyt vaativat hieman enemmän volumea soidakseen kunnollisesti.
Oma kämppäni korostaa 50hz aluetta, varsinkin seinän lähellä, mikä ei nyt hirveästi ole haitannut kaiuttimien kanssa, sillä niiden toisto vaimenee juuri tuohon 50hziin asti ja pieni korostus ennemminkin tasoittaa taajuusvastetta tässä tapauksessa. Saa nyt sitten nähdä mitä käy subin kanssa, että paljonko saa taistella... Mutta sitähän se harrastaminen on.