torstai 2. kesäkuuta 2011

Välikaapeleiden testausta


Tapahtui sellainen käänne, että Naim CD-soittimen DIN-liitännän oikea kanava lakkasi yhtäkkiä toimimasta
(kosketushäiriö laitteen liittimessä luultavasti..) ja olin pakotettu käyttämään soittimen RCA-ulostuloa. Toki aion laitteen korjata, mutta se maksaa aikaa ja vaivaa tällä hetkellä liikaa (korjaamo Helsingissä ym.), ja nyt olisi sitten sauma siihen kuuluisaan "kaapeleiden erojen kuunteluunkin".
Absoluuttisen hörhöltä kuulostava homma, mihin en itsekään aivan uskonut. Kävin paikallisessa hifikaupassa (suurkiitos Hifimestalle!) hakemassa lainaan 3 kpl hieman eri hintaluokan RCA-kaapeleita:

-Chord Cobra Plus 1,0m (n. 70€),
-Chord Chameleon Plus (Vee) 0,5m (n. 130€)
-Van Den Hul D-102 III Hybrid 0,6m (n. 150€)

Chordit ovat Englantilaista käsialaa ja Van Den Hulit taas Hollantilaiset. Aiemmin olin lukenut netistä kyseisistä kaapeleista lähinnä kehuvia kommentteja & arvosteluja, joten aika tasainen kilpa varmaan olisi tulossa.

Chord Cobra Plus

Chord Chameleon Plus (Vee)
Van Den Hul D-102 III Hybrid (photo © http://hifi4sale.fullboards.com)


Hieman aikaa paketteja nyplätessä ja näplätessä, sekä mainospuheita luettuani otin kaapelit laatikoista karvaisiin kätösiini (vaikkei edes ole..), laitteiden väliin kiinni ja aloin kuunnella musiikkia niiden kautta vuorotellen.
Testimusana käytin JS Bachin Orchestral Suites 1-4:ää sekä Opethin hieman rauhallisempaa tuotantoa Damnation:a.

Klassinen musa, ja vielä hieman useammalle soittimelle sävelletty, toimii erittäin hyvänä testilevynä kun haluaa testata erottelukykyä, soittimien suhdetta toisiinsa, syvyysvaikutelmaa, soitinväriä ja yleisesti luonnonmukaisuutta.
Opethin hienosti miksatulla Damnationilla taas kuullaan paljon akustista kitaraa, monimuotoista rumputyöskentelyä (varsinkin lautaset), tunteikasta laulua, sävykästä sähköbassoa, sähkökitaraa säröllä & ilman + paljon muuta. Tällä levyllä saa siis aika hyvän käsityksen jo, miten testattava toimii rokilla.

Eroja alkoi kuulla jo helposti ja nopeasti, ja tietenkin kalliimmat Van Den hulit kuulosti parhaimmilta ja halvimmat taasen huonoimmilta. Vai olisiko sittenkään näin?
Ennakkoasetelmat ja mielikuvat vaikuttavat todella, ellei jopa erittäin paljon, eikä tällaiseen testailuun ole paljon luottamista.
Sokkotesti se on mikä kannattaa.

Jaloissa pyörivä vaimoke hyötykäyttöön ja kaapeleita salaa vaihtelemaan ja avot - asetelma on valmis. Nyt ei enää eroja löytynytkään niin helposti ja pitikin keskittyä vain ja ainoastaan musiikkiin, sekä yrittää selvittää millaisia tuntemuksia se herättää eri kaapeleiden välillä.
Testeissä osoittautui yksi kaapeli selvästi heikommaksi kuin muut. Kyseisen kaapelin läpi kuunnellessa ääni oli jotenkin verhoutunut ja tukkoinen.
Sitten oli nämä kaksi aika tasavertaista kilpailijaa, mistä toinen vei selvän voiton kuitenkin haastavammalla klassisella materiaalilla. Voittajakaapelin ääni oli kaikkista erottelukykyisin, dynaaminen, kirkas, hyvän syvyysvaikutelman omaava ja muutenkin "oikealta" kuulostava. Kaapeleiden lopullinen järjestys muotoitui seuraavanlaiseksi:

1. Chord Chameleon Plus
2. Chord Cobra Plus
3. Van Den Hul D-102 III Hybrid

Mitä ihmettä..? Kallein ei välttämättä aina olekaan se paras vaihtoehto. Ainakaan tässä tapauksessa. Tämä oli kyllä ihan hauska testata ihan omin korvin välikaapeleita ja todeta, että niissä todella on eroja, eikä ne (tiettyyn pisteeseen asti) ole mitään kusetusta. Paras välikaapeli mielestäni on sellainen, mikä ei muokkaa ääntä mihinkään suuntaan, vaan toistaa sen juuri sellaisena kuin se lähteestä tuleekin, eli mahdollisimman neutraali. Eli tässä tapauksessa hain sitä iskevää ja selkeää Naim-soundia ja sellaista mielestäni sain.

Kävin ostamassa Chameleonin pois (hienoisella alennuksella tietty;), vaikka Cobrakin oli erittäin pätevä hintaisekseen, mutta halusin saman soundin kuin sokkokuuntelussa parhaimmaksi totesin, vaikka se sitten vähän enemmän lompakossa tuntuikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti